Ei  mitään ihmeitä täällä. Tavallista. Ompelin pussukoita matkustavaiselle. Noihin voi varmaan pakata kaikenlaista.
Hiukan on ompelujäljessä (jota yritin kuvissa peitellä parhaani mukaan, anteeksi moinen) liikaakin kotikutoisuuden tunnetta, mutta järkeilin, että kun on toisella puolella maailmaa, niin oman äidin omin pikku rähmäkäpälin ompelemat pussukat varmaan lämmittävät mieltä ja lietsovat sopivasti koti-ikävää.
Tuo alimmainen on saanut innoituksensa Sarilta saamastani pussukasta. Aikamoinen.



Nothing special. Just some zipper pouches and little velcro bags for my firstborn. So that he could pack all his stuff. Because soon he will be on the other side of this planet for two years. (And i´ll miss him).
There is somevisible clumsyness in my sewing, witch you may or may not see, since i did try to hide it in the pictures (forgive me that sillyness). But i thought, that if one is far away from home, then all this mother´s clumsy sewing would just be lovely and remind of sweet home. And trigger homesickness
 ( in a nice way).