Menen joskus metsään istumaan hiljaa. Nököttämään.
Ensimmäisenä huomaan seitit joita on jokapuolella puiden ja korsien välillä. Tänään se tuntui erityisen ihanalta, koska talvella noita seittejä ei tietenkään ole, ja nyt ne kimalsivat kevyinä tuulenvireessä. Kevät! Kevät!
Tuli mieleen, että jos menee pyörimään metsään, niin muuttuu pikku hiljaa silkkiseittien peittämäksi keräksi. Tai jos kulkee tarpeeksi pitkään eteenpäin, saa seittihunnun kasvoilleen.
Kutua!
Pitsiä!
Mehiläinen!
Kaikki oli kasvanut yhtäkkiä vihreäksi. Sinivuokot sinisiksi. Kiurunkannukset violeteiksi. Perhoset kirjaviksi.
Tänään oli ihanaa tuolla. Kun istuin nököttämässä, huomasin kaiken yhtäkkiä tarkkaan, kuulin jonkun eläimen liikkeet ja voi miten ilahduin kun näin sen rusakon hetken päästä!
Ja ihan ensimmäisenä, ihan niinkuin viime kerrallakin kömpiessäni polullani (nyt osasin jo vähän valmistautua), hätkähti valkohäntäkaurislauma liikkeelle kymmenen parinkymmenen metrin päästä. (Niiden nimi oli ennen valkohäntäpeura. Sama eläin edelleen. Liikennemerkeissäkin puhutaan vieläkin peuravaarasta.) Viihtyvät seudulla.
Sitten otin kuvan itsestäni tyytyväisenä metsässä, neulasia tukassa.
I like to go to woods to sit still. And oh the things you see then! First i notice the thin webs, gossamer, everywhere around the trees and grass. Today it was even more special, since ofcourse all that gossamer is not there in winter. It means it´s spring! A real, hungry, crazy spring!
Today i also saw deers, heard a different animal near me, and oh how happy i got when i saw it a bit later: a hare! Spawn, a bee, butterflys, so many many birds and a hole where someone very little lives. This all made me so happy. I took a picture of myself happy in the woods. Pine needles in my hair.
And think, when there really is that spider silk everywhere, if one spinns around in the forest, doesn´t one become a silky bobbin.